Amaranthe&Epica @ Tullisali Oulu 13.3.2026

 

Viimeksi Epican ollessa Suomessa mäntiin Kuopiosta Ouluun asti,
nyt mäntiiki Oulusta Helsinkiin ja Epican matkakumppanina ol Amaranthe.
Amaranthen oon nähny viimeks.... 2017, Lutakossa?!
Mie oon vaa pyöritelly vuoslukua 2016, en tiiä mistä moinen.
Enigeis sillo viimeks ja sen jälkeen tuliki syystä ja toisesta pitkä tauko
ettei bändi osunu paikkaan tai sopivaan aikaan et olis voinu käyä kattoo.
Nyt seki pitkästä aikaa tuli kohilleen ja viel näin massiivisen yhteiskiertueen kera,
kaks kärpästä yhellä iskulla näin sanotusti.

Matkani Ouluun pe 13. päivänä sisälti pientä epäonnea,
joka oli Onnibussin melkei puolen tunnin myöhästyminen aikataulusta,
perille päästyä joutui tosissaan nostamaan jalkaa toisen eteen,
ku tunnin sijasta jouduin kuromaan aikataulua niin,
et ehtisin ylipäätään Tullisalille,
hölkätessä huomasin reitin olleen sama ku muutama vuos sitte männessäni Teatrialle.

Löydettyä viimein paikan ja katellessa ympärille,
järkkäri ovelta hihkasee sisälle
ja sisällä tokasin hikisenä ja huokasten järkkäreille
"Bussi oli puol tuntii myöhässä, hiottaa!"
johon järkkärit lippua kuitatessa et "Hyvin ehit kuitenki".
Päätin lopulta laittaa ylimääräset narikkaan
ja huomasin jonon saliin menevien ovien edessä,
joten mänin jatkoksi.
Sanonpa tähän et erittäin hyvät järjestelyt Tullisalilla,
erittäin iso plussa et pääsee sisälle odottelemaan,
eikä tarvii pihalla kykkiä kylmässä ja märässä,
plus et salin ovet avautuu sit kellon lyömänä.
Semmosta vähemmän kaaosta ja ressitöntä meininkiä.
Kaikesta huolimatta löysin paikkani aika laidasta eturiviä,
mut oli se parempi ku ei mitään.
Lava taisi olla aika samaa kokoa Teatrian lavan kanssa,
joten hyvin äkkiä se täyttykin.

Jaakko toi miulle Amaranthen paidan, 
jonka pyysin toimitettavaks Oulun keikan yhteydes,
oli sen verra aikataulun seuraamista,
et keikan jälkeen en halunnu ottaa riskiä et joutuu mänee kiireessä.
Siinä sit vaiheltiin kuulumisia ja hää kerto kiertue-elämästä Amaranthen ja Epican parissa,
enne ku lämppärinä toiminut Charlotte Wessels alotti.

 

Charlotte Wessels, tuo Delainista tuttu laulaja,
joka lähti bändistä omille poluille tekemään musiikkia.
Sen verra Wesselsin tuotantoa kuuntelin,
et tsekkasin Dopamine biisin, jossa vieraili Simone.
Muuten ei ollut mitään kosketusta soolotuotannosta.
Delain lämppäs Nightwishia Himoksella 2016, 
jollon oon Charlotten nähny ekan kerran livenä,
joten kontrasti siihen keikkaan ja tähä oli huomattava.
Charlotten nahkatakki vaihtunu hopeiseen pitkään hameeseen ja yläosana...
Mikä se on nimeltään?
Semmone mikä ritareilla on haarniskan alla, rautaliivi?
Joka tapauksessa, rautalenkeistä tehty yläosa.
Charlotten musassa oli kokeilun tuntua, vähä ehkä hippimäinen tyylillisesti 
ja samalla taas kuulosti jopa menevältä musalta, hirveesti elementtejä niin vanhaa et uutta.
Jotain samaa ku Floorin soolossa, mut se on kevyempää tavaraa,
eikä raskasta niin ku Charlottella.
Tällä keikalla en ollu varma tykkäänkö vai enkö,
samalla taas huomasin et tykkäsin melodioista ja miten Charlotte käytti ääntään,
hieman vivahteita Delainin April Rain biisien tunnelmista.
Dopaminessa odotin Simonen tulevan laulamaan duettoa,
mut valitettavasti sitä ei tapahtunu, harmi.
Sillä ajattelin ku oli kuitenki biisejä missä vierailut oli mahollisia.
Itelle Charlotten settilistalta iski Tempest ja vikana soitettu The Exorcism,
jossa hää käytti murinaa!
Mie en ees tienny et hältä lähtee sitäki,
plus hää heittäyty varmaa maailman tuskallisimpaan jooga-asentoon biisin aikana
ja nousten hitaasti kuin demonin riivaamana.
Ei huono, polveni ei vaa tykänny näkemästä ja niitä vähä rupes särkemään. :D
Muuten Wesselsin keikka oli jees, kyllä on aplodit ansainnu.


Charlotte Wesselsin settilista

Chasing Sunsets
Dopamine
The Crying Room
Soft Revolution
Tempest
After Us, The Flood
The Exorcism

 

Kaluston vaihtuessa, huomas et Tullisalin lava oli todella käytössä jokasta senttiä myöten,
joka taas näky, niin ku huomaatte kuvassa,
telineitten ym. melkei blokatessa näkymää.
Isommalla lavalla kaikki mahtuis paremmin ja vaikka olikin korokkeita takana,
ei ne sivulla oleville kauheesti hyödyksi ollut.
(Tosin jos miettii Lutakkoa, jossa on ollu myös screenejä ym. lavalla,
silti sinne on jäänyt tilaa kyl selkeesti enemmä.)
Tuli enne reissuun lähtöö yllärinä, et Epica oli jo lämppärin jälkeen,
eikä pääesiintyjänä.
Pari epäilly et Amaranthella olisi parempi jalansija Suomessa,
mut Epicallaki o ollu pääesiintyjä keikkoja, Nosturissa ja Tavastialla.
Muistikuva et joku Nosturin keikoista ois ollu loppuunmyyty,
et ei niil niin huonosti mäne Suomessa keikkalippujen kaa.
Oon kuitenki kaikki Epican Suomikeikat nähny,
nii tiiän mistä puhun ja jengi ollu iha mehuissaan joka kerta.
Tää on vaa miu mielipide, mut Epican ois pitäny olla vikana,
Amaranthe on miulle ehkä enempi se "lämppäribändi",
nyt ku o kuitenki kaks melkei samalla tasolla mänevää isoa bändiä,
mut eri alagenreissä
ja molemmilla on ollu pääesiintyjäkeikkoja,
joissa ollu jengiä tuvat täynnä (tai ainaki melkei täynnä).

Epican aloitus oli, vähä mielenkiintonen!
Alottivat keikan viimesimmän albumin Aspiralin biisillä nimeltä Apparition,
joka ei vaikuta yhtään semmoselta millä alotetaan keikka,
olin todella hämmennys ku totta kai odotin Cross The Divinea,
joka on yks heijä sinkkujulkasuista.
Vähä ku edellisen levyn Omegalta starttasivat Abyss Of Timella,
joka oli heijä eka sinkku siltä levyltä.
Simone oli verhoutunu pitsiseen kaapuasuun,
joka muistutti surupukua tai vähintään Bansheen kaapua,
mie olin nähny jotain kuvia tästä ja luulin et tuo olis vähintään keskellä keikkaa tuleva "välishow".
Noh, biisin jälkeen tuli Cross The Divine,
jossa Simonella oli kyl niin Matrix-tyyliset aurinkolasit,
mistähä tommoset löytäs? 
Haluun samanlaiset vaikka oonki sokee lepakko,
et tavan aurinkolaseja en voikaan käyttää kovin paljoa.
Parhaat ois ne missä o niittejä.
Kolmantena biisinä, pitkästä aikaa Martyr Of The Free Word!
Ai että, viimeks sitä ei tullu ku Epica oli festareilla
ja siitä on vierähtäny tovi ku oon tuon kuullu livenä viimeks,
Tavastialla 2017 viimeks tullu.
Jos Unleashed oli viimeks ylläri kuulla pitkästä aikaa,
nii nyt se oli Never Enough.
Siis pääni män suoraan jonneki 2010 vuoteen asti vähintään
et on tuostaki tovi ku kuullu livenä viimeks.
Epäilisin et sillo ku kyseinen albumi julkastiin ja bändi kierti levyn tiimoilta.
(Kauheeta se o viel pidemmältä ajalta!)
Mukavia kyl nää aikamatkailut keikan aikana. :D
Saatiin kuulla myös Sirens biisi, joka on Epican EP:llä
ja vierailevat laulajat ovat biisissä Wessels ja Myrkur.
Wessels tietysti tuli lavalle duetoimaan, Myrkur jäi ns. Tanskaan tällä kertaan,
muuten oli kyl hienoa kattoa kuinka lavan täytti paksu savu
ja se käyttäytyi kui ois veden varassa.
Toivoin kovasti Rivers biisiä slovarivalintana setissä,
harmillisesti oli vaihettu Tides Of Timeen joka on kestosuosikkini kyllä,
mut Rivers on puhutellu pidemmän aikaa itellä.
Kaikesta huolimatta huomasin kyynelten nousevan silmiin,
ku Simone onnistu laulaa niin et sisimmässä resonoi ja tuntu hyvälle,
kuulosti niin saakelin hyvälle. ♥
Uudet biisit, noh ne oli iha jees, ehkä rupesin tykkäämään enemmä 
The Grand Saga Of Existencestä, varsinki millanen screeni show lävähti piälle.
The Last Crusade oli itelle hetki, ku silmät avautu suuriks 
kuullessa taas blast from the past säveliä.
En oo iha varma mut miul o muistikuva Nosturin keikasta jossa toi on tullu viimeks
tai sit se o valemuisto, oon jonki verra biisiä kuunnellu,
mut ei se koskaan oo ollu semmone "kulutusbiisi" itelle.
Levyä ku o pyörittäny useampaan otteeseen, nii siinä se o tullu tutuks,
niin ku sanoin, melkosta aikamatkailua.

Vikana biisinä päästiin hyppimään Beyond The Matrixin tahtiin,
mikä oli todella outoa ku o tottunu Consign To Oblivion lopetukseen,
mut kyl Matrix toimii myös lopetuksena,
en sano et ei toimi.
Se o vaa hyvin outoo ja totta kai tuli olo et "joko tää loppu?"

Epican settilista

Apparition
Cross The Divine
Martyr Of The Free Word
Eye Of The Storm
Unleashed
Never Enough
Sirens - Blood And Water
Tides Of Time
The Grand Saga Of Existence
Cry For The Moon
Fight To Survive
The Last Crusade
Beyond The Matrix

Voitte vaa arvata oliko hiki Epican jälkeen?
No oli! Mie olin aika valmis lähtemään pois. :D
Ei voinu ku Amaranthe oli viel jälellä
ja ois pitäny jaksaa senki aikana riehua,
juotava olis kelvannut, mut juomajakelu tapahtu liian aikasin
Wesselsin ja Epican välissä eikä sitä tullut uudestaan.
Amaranthesta on tosiaan jonki aikaa,
ku oon viimeks nähny bändin livenä
ja sinä aikana on ehtiny tulla levyä pariki kappaletta,
plus Henrik jäi bändistä pois koronan loppuvaiheessa,
mikä totta kai latisti vähä tunnelmaa.
Uudeksi murinalaulajaksi oli otettu herra nimeltä Mikael Sehlin,
joka ainaki viimesimmällä albumilla The Catalyst
kuulosti iha hyvälle.
Itte kaipaan kyl Henrikin "bleghia".
Settilista vaikutti hiukan miu listalta Tidalissa
eli setissä oli varmaa kaikilta levyiltä jokin biisi
ja saatto olla kaksikin jopa,
mut muuten Catalyst teemalla mäntiin totta kai.
Itelle tää nykysempi Amaranthe on ollu jees,
mut siitä on puuttunu jotain mikä sai ainaki itessä enemmä liikettä
ja aikaseks resonointia,
aika paljon yksittäisiä biisejä lähinnä levyiltä irronnu.
Tosiaan keikka alkoi Fearless biisillä, josta jatkettiin Viraliin 
(ei mitään muistikuvia! Piti iha live vilkasta Youtubesta et miks tää ei muistu mieleen)
ja siitä ensimmäiseen itelle kolahtavaan Digital World,
jonka "dropissa" piti vetää like never before tukanheilutusta.
Yllätyin kui hyvin PvP kappale toimii livenä,
siin o kyl vauhtia ja oli siistiä seurata ku kolme laulajaa moshaavat samanaikasesti.
Huippukohat oli kyl Boom!1 biisin kuuleminen ekaa kertaa livenä,
biisi kyl vei niin mukanaan ja mukavan erilainen kappale Amaranthen tuotannossa,
sen perään biisi jonka ois pitäny omasta mielestä olla alotuksessa
eli The Catalyst.
Soittivat myös uusimman biisin Chaos Theory joka toimi myös erittäin hyvin,
vaikka ensi en ollu varma tykkäisinkö vai enkö.
Vanhemmasta matskusta The Nexus ja Call Out My Name,
sai vähä enempi liikettä aikaseks
ja taas männä aikamatkalle. :D
Oli iha mukava kuulla molemmat pitkästä aikaa.
Nils spiikeissä kehu et Skandinaaveissa on kyl kova meininki aina
ja yllytti oululaisia puhumalla ruotsalaisista ja tanskalaisista,
hyvä ku yleisö rupes buuaa heti ku Ruotsi mainittiin :'D
Saatiin myö vähä huutaa täysillä osottaakseen et suomalaisista lähtee ääntä.
Vikana biisinä tuli Drop Dead Cynical,
joka päätti illan Tullisalilla.

Hetken juttelin viel Jaakon kanssa,
enne ku lähin kohti narikkaa ottamaan kamat
ja Mäkkärin kautta suuntasin asemalle,
hypäten yöjunan kyytiin.
Siellä sit saiki melkei koko yön viettää sikiössä,
kunnes oli aika vaihtaa junaa Seinäjoella.
Voin sanoa et se yö ja matka oli pitkä Helsinkiin, mut siitä seuraavassa raportissa.

Amaranthen settilista

Fearless
Viral
Digital World
Damnation Flame
Maximize
Strong
PvP
Crystalline
Boom!1
The Catalyst
Re-Vision
Chaos Theory
Amaranthine
The Nexus
Call Out My Name
Archangel
That Song
Drop Dead Cynical