Wednesday 13 @ Tavastia Helsinki 21.10.2025

 

Voi kuinka väärässä olin, ajatellessa et jotkut haaveet ei tuu toteen,
ei ainakaa tässä elämässä.
Joskus voi oikeesti yllättyä todella
ja niin et se tuntuu kropassa.

Tämä raportti, kertoo juurikin siitä.

Saapuessa Helsinkiin ja pienen majotuspaikan kaaoksen jälkeen,
pääsin viimein Tavastialle jonottelemaan
ja viel aikataulussa, vaikka ajattelin et nyt kyllä mänee myöhäseks jonottaminen.
Samalla myös mietin et luultavasti Wed 13 ja poppoo pysytteli piilossa,
kun näille molemmille keikoille oli M&G-lippujaki ostettavissa.
Kovin yritin viimeseen asti ostaa, mut budjetti ei lopulta joustanu lisämaksuun.
Voin sanoa et lopulta, iha hyvä etten ostanu.

Ekana tuli tervehtimään rumpali Mike Dupke,
joka jakeli nimmareita innokkaille Wasp faneille,
itselle selvisi jälkikäteen et herra on soittanu aikoinaan kyseisessä yhtyeessä.
Päädyin myös ottamaan rumpalin nimmarin Fang Bang levyyn,
vaikka tavote oli Wed 13 nimmarin saannissa,
mut ajankuluksi.
Jopa yhteiskuva irtosi Miken kanssa
ja hää kysy et tiiänkö etten ole Wed,
vastasin et joo tiiän, mut kovin toivon et näkisin hänet,
johon Mike vakuutteli et varmasti näet tän päivän aikana.



Hää ei ollu todellakaan väärässä.
Basisti vilahti vähä väliä ovesta bussiin ja takasin,
moikkasin hälle varovasti,
mut en kehannu kysyä nimmaria tai yhteiskuvaa,
vaikutti kovin kiireiselle.
Loppupeleissä, hää on kuulema ujo kaveri. :')

Jonkin ajan kuluttua, näen selkeesti kun joku tulee kahvimuki käessä Tavastialle päin.
Totean silmäiltyäni tarkkaan henkilöä:
SE OLI WEDNESDAY 13 ITSE! ♥

Hää tervehtii kysyen miten menee
ja itte oon hymy niin korvissa ku olla ja voi, jäätyen
ja vastaten hyvin, mut vähä kylmä on.
Rupean kaivelee Fang Bang kansilehtistä ja tussiani,
samalla kertoen kuinka teininä kuulin kyseisen albumin ekaa kertaa ikinä
ja samalla olin sitä mieltä etten tuu koskaan näkemään sinnuu face-to-face,
koska olen Suomessa ja hää Amerikassa.
Sama ku yrittäs tavata Joulupukin Lapissa. :D
Mie olin aivan pashmaleet sekasin
ja miu kehokontrolli oli aivan koetuksella,
en tiiä oisinko pyörtyny siihe vai ruvennu itkee ilosta.
Oli niin kehollinen ylitsepalava hypefanityttöily piällä ettei tosikaan.
Onko tää sitä fanittelya, mitä näkee lähinnä Etelä-Amerikassa
ja Amerikan suunnalla ylipäätään?
Jos näkisin Steven Tylerin tällei
(luultavasti en tuu näkemään),
nii uskon et tää tunne olis sama mitä tunsin nyt tavatessa Wedin.
Sain myös herran kanssa yhteiskuvan, mistä mänin viel enemmä palasiks.

Tää niin made my day like never before. ♥
Oon tavannu monia muusikoita ja laulajia, lähinnä suomalaisia ja eurooppalaisia,
(oon tavannu yhen japanilaisen bändinki!)
mut tää.
Mie pystyn ymmärtää niitä tyyppejä,
jotka pääsee tapaamaan KISSin jäseniä esim.
et on helvetin iso juttu nähä näinki isoja nimiä.
Joo Murderdolls/Wednesday 13 ei ole samalla tasolla näitte kaa,
mut oli iso juttu itelle.
Wed oli ihanan maanläheinen, semmone et tää on hänelle normipäivä. :D
Herran männessä sisälle, en voinu ku hehkua ja iloita tästä jäätävän hyvästä munkista!

Seuraavaks tapasin Ashesin joka jakoi nimmaria eräälle nimmarin kerääjälle
ja ujosti taas hivuttauduin hänen juttusille,
saaden nimmarin ja yhteiskuvan.
On muuten pitkä jätkä!
Hänki kyllä vei miu sydämen maanläheisellä olemuksella
ja taas sai syytä hihkua fanityttöillen ovien edessä.
Voisin sanoa et olin aika valmis lähtee kotio, mut olis viel keikka nähtävänä. :'D

Myöhemmin tuli eräs herra jonottelemaan,
joka oli ollu myös viime vuonna Cradle Of Filthin keikalla Wed 13 takia.
Taas jälleen kerra, oisitko uskonu tapaavas samoja tyyppejä vuoden parin päästä samassa paikassa?
En ois uskonu,
siinä hälle hehkutin sitte ajankuluks,
kunnes seuraan tuli Sveitsistä tullut henkilö,
joka kertoi olleensa Ruotsin puolella Wed 13 keikoilla
ja siinä sai haastella juttua.
Bonuksena tähän, sain myös kakkoskitaristi Jack Tankersleyn
ja basisti Troy Doebblerin nimmarin,
kun kanssajonottaja oli myös nimmarin haussa.
Aivan ku vahingossa onnistuin saamaan nykypoppoon nimmarit,
tää tulee olee miu cd-levykokoelman harvinaisin kohe ikinä.

Edessä oli viel M&G-tyypit,
lopulta ei ollu ku neljä jotka otettiin etukäteen sisälle,
tapaamaan idoliaan.
Sain huokaista helpotuksesta,
koska The Rasmuksen keikka oli jättäny pienen jälen jonotuksen 
ja M&G-tyyppien suhteen.
Ovien aukasu muulle väelle viimein
ja narikasta suoraan eturiviin,
voin sanoa et kyl ressi laukes samantein
ku pitkä jonotus oli ohi ja pääsi sisälle.
Pashmaleet edelleen sekasin tietysti.

Tähä väliin, ku odoteltiin lämppärin alotusta,
taustamusana soi yhessä kohtaa Twin Peaksin tunnari laulettuna
ja hetkellisesti olin: "Mitä ihmettä?!"
Viime kerroilla o nyt tullu biisejä, joita ei ois koskaan uskonu kuulevansa
odotellessa bändin alotusta saatika muuten julkisella paikalla.
Lopulta intro alkoi, joka myös aiheutti hämmennyksen,
tuttavallinen kappale,
jonka oon kuullu monessa elokuvassa,
kyseessä siis oli The Bomb Run niminen kappale.
(Mie yhistän tän enempi merirosvoihin en tiiä miks)

Wedin lämppärinä toimi ruotsalainen Sister.
En ollu enne kuullu moisesta,
eikä ollu mitään ennakkoaavistusta mitä se olisi,
muuta ku et pakko olla pääesiintyjän kaltasta rokkipunkkia vähintään.
Noh, arvaukseni mäni oikein, epäilin jo vähä kopioksi
mut laulu poikkesi asiassa.
On menny tovi et lämppäri olisi päässyt yllättämään positiivisesti,
vaikka Tavastian keikan ajan kattelin lähinnä,
mut huomasin lopulta nyökkääväni mukana
ja tamppaavani jalkaa kuunnellessa.
Bändi oli yhtä vauhikas ku Profane Omen aikoinaan
ja sai tosissaan väistellä mikkiständiä,
ku ensinnäki eturivi oli aivan kii lavassa
ja lavalla oli metallikoroke,
johon otsansa lyömisen lisäksi laulajat ja bändin soittajat pääsi kiipeilemään.
Se oli niin likellä ja sillä tasolla,
et moshaamisen jätin suosiolla pois
ja haaruksiin katselu oli tosi, niin paljon haaruksia en oo varmaa nähny ku...
öööh, en edes tiedä.
Samalla Sistersin laulaja heilui standin kanssa, välillä heitti selälleen
ja käsi kävi vimmatusti.
Viimeks oon ollu näin lavassa kii, hetkinen,
ehkä Lahen Möysässä Profane Omenin keikalla.
Basistin kanssa otin keikan alussa nätit fist bumpit,
kun taas laulajan kohalla fist bump mäni nyrkkipeliksi.
Nimittäi laulajan sormus pasautti niin lujaa etusormen niveleen
et se iho aukes! :D
Hetken heilutin kättäni piilossa ja imin hieman verta vuotavaa sormeani keikan aikana.
Joka tapauksessa, Sister veti satanen lasissa
joka toi mieleen PO:n mentaliteetin.
Pakko oli riispektit antaa ruottalaiselle kokoonpanolle,
itse tykästyin biisiin nimeltä Primal Rage.

Sisterin Settilista

The Way We Fall
Psycho Thrilling
Die With A Smile
The Unlucky Minority
Destination Dust
Blood Sacrifice
Primal Rage
Bullshit&Backstabbing
Rock Out (Motörhead)


Tähän alustus et oon jääny aika pahasti Fang Bang menneeseen,
joten "uudempi" ja uudempi Wed matsku ei ole kovin tuttua,
paitti taisin kyl perehtyä Transylvania 90210 albumiin
sinkkujen verra nuoruudessa.
Ainaki sieltä ne irtos kuuntelulistalle mut muuten aika pihalla.
Joten settilista oli mielenkiintosesti koottu,
sekoitusta uudemman levyn biisejä, vanhaa Wediä ja Murderdollsia myös.
Oon kyl vähä sitä mieltä et Murderdollsin biisit ku jättäs sivuun,
nii mahtuis kyl Fang Bang levyltä kappaleita listalle.
Ymmärrän myös et jengi haluaa kuulla Murderdollsia syystäkin,
ku bändiäkää enää ole
ja tuskin enää tulee olemaan, muuta ku Wedin kautta hänen soolossa.
Uuden levyn Mid Death Crisista voisin sanoa et soundaa yhtä raskaasti ku Fang Bang
ainaki liven perusteella,
When The Devil Commands ainaki iski mukavasti korvaan marssitahdillaan.
(Sain myös seuraavan päivän keikalla kuulla mistä biisi kertoi)
Pitäis varmaa kuunnella uusin levy ajatuksen kanssa
ja ehkäpä päivittää muukin matsku tietosuuteen.
Tajusinpa Haunt Me biisin aikana,
et totta tosiaan Halloween on kohta ja tässähä tulee Halloween bileet iha itestään!
Hieno valaistu kurpitsa täynnä kumisia öttömönkiäisiä,
joita Wed heitteli yleisöön.
Miken rumpusoolo oli kyl, se sisälti tuttuja lausahuksia eri kauhuelokuvista mm.
Evil Deadin:
"This, is my BOOMSTICK!"
jonka osaan nykyään nii ulkoo et oli pakko sanoa ääneen
ja se hämmennys ku yllättäin rupee soimaan Halloween elokuvan tunnari soolon aikana. :D
Aika kova!
Tällä keikalla sain aika paljon huomiota Wediltä itseltään pariinki otteeseen,
kun näytin sydänmerkkiä ja hää työntää sormen läpi,
myöskin poseeras suoraan kameraan,
yhessä biisissä jossa hää soitti kitaraa nii sain plekun hältä suoraan käteen!
En kestä! ♥
Eipä siinä kaikki, seuraavaks tuli Bad Things joka on ollu miu yks kestokuuntelubiiseistä
ja sen aikana Wed tulee luokse nappaen käestä kii 
laulaen haluavansa pahojen asioitten tapahtuvan miulle.
Se hetki kesti iäisyyden ja olin vaa 
"Antaa palaa, ei tunnu missään pahat asiat
ku sie oot siinä" ♥
Olin aika varma et Wed antais pusun kämmenselkään,
mie oisin kuollu siihe paikkaan jos niin ois tehny.
Sain ainaki vähä jotai entuudesta tuttuja biisejä, mitä siis kuunnellu monta vuotta jo
ja täydellistä viel et sain huomiota juuri tuon biisin aikana viel.
Viimeisenä biisinä tutuksi tullut I Love To Say Fuck
ja keskisormet nousi pystyyn yleisössä.
Keikan päätteeks sain settilistan. ♥
Vitsi mitä aarteita oikeesti tarttu mukaan,
viel olisin hakenu paidanki merkkarista,
mut miu raha oli liian iso puutteellisen vaihtokassan takia
joten sanoin myyjälle et olen tulossa Tampereelle huomenna.

Tää päivä ei kyl tuu unohtuu, miten paljon hyvää munkkia, tuuria,
säkää, mitä ikinä olikaan nyt mukana.
Pitäis varmaa lotota oikeesti, jospa sen muutaman miljoona euroa viimein sais.
Oli vaa niin täydellistä,
joten voitte uskoo et hype vaa jatku seuraavalle keikalle,
mut siitä seuraavassa raportissa.