tiistai 11. huhtikuuta 2017

Amaranthe @ The Circus Helsinki 8.4.2017

*Enne ku ehtii ees sanoa mitää, repeilee itekseen ihmetellen tätä sattumusten
ja spontaaniuuden määrää*

Ku sain selville Amaranthen Suomikiertueen keikkapaikat ja päivämäärät,
selvis et Tylycon päivänä olisi Amaranthella keikka Circuksessa
(kyllä Tylyconista kirjottanu lyhyesti vaateblogissa.),
kokeilin onneani kuitenki lippuarvonnoissa, mut niin ku arvasin ei voittoa.
Perjantaina kuitenki näin yhen miun tutun päivityksen jossa hää ilmotti lahjottavansa lipun,
juurikin kyseiselle keikalle ja tietysti ilmotin olevani kiinnostunu lipusta.
Ensi hänen piti viivistellä lähteekö hän ite vai jättääkö lähtemättä,
koska oli väsyny pitkistä viikoista/päivistä.
Noh, samana päivänä sain viestin et "Joo saat lipun, annatko sähkikses?".
*repeilee*
Ei voi olla totta! Tää on ollu niin parasta!
Kiitos siis Antille lipusta. :D

Ei siin Tylyconin jälkeen kävin pyörähtämässä Annan ja Anteron luona,
löytäen heidät syömässä iha vidun herkullista ranu-kebibi-saladi-pizzaa!
(Siis oli oikeesti niin hyvännäkönen lätty!
Miks Jyväskylässä ei oo missää tommosia överilättyjä?!)
Pakkoha miu oli tilata itelleki, enne ku lähin lähijunalla kohti Helsinkiä ja
The Circusta, vaikka vannoin välttäväni koko paikkaa sen paskuuden takia.
Sisälle päästyä lavalla soitteli Ember Falls- niminen kokoonpano jo lavalla
ja itse kuikkelehin lähemmäs eturiviä. (Voi että ku oli niin helppoa taas!)
Ember Fallsista sanon vaa, et täytyyhä Fear Of Dominationillaki olla oma kopionsa,
höhö, nojoo oli siel Amaranthe vaikutteitaki selkeesti kuultavissa. :D
Toinen lämppäri Blind Channel oli kyl niin hämärä ilmestys,
et siinä koko sen keikan ajan mietin et mitä helvettiä tämä oikei edustaa,
kunnes luin yhen arvostelun jossa bändi kutsuu itteään
"Violent-Pop-Poikabändiksi".
..................................................................
Noh, aika lähellä kävi arvaukset Backstreet Boysista, jossa on jotain Nu Metal vaikutteita,
mut samalla taas hyppysellinen jotai metalliräppiä.
Oli kyl hiton hämärä, mut toisaalta aika hyvin oltiin saatu tämmönen siisti kattaus,
missä lämppäritki vastas pääesiintyjän musiikkia.
Tuli muuten etäsesti mieleen Enter Shikari Rock The Beachilla,
joka oli kanssa hyvin hämärä kokemus,
siinäki tuli mietittyä et mitähä helvettiä tämä ny sitte o.
Jatketaas taas.
Odottaessa yllättäin rupes soimaan intro ja katoin siinä kelloo sillei:
"Öööh, eiks Amaranthen pitäny alottaa puolelta? Kello o vasta vartin yli.",
Ei mitä, se intro kesti sen koko viimesen vartin enne ku bändi nous lavalle!
Mitäs helvetin järkee o soitattaa noin pitkää introa, ku se 2-5 min. on jo tarpeeks pitkä aika introlle,
haluun todellakin tietää kuka tän tämmösen älyttömyyden o keksiny
ja miuta huvitti hirveesti yks mies lavan sivussa, joka taputteli käsiään
et porukkaki taputtas.
Dyyd, siun työpanoksella ei ole mitään merkitystä, eiköhä ihmiset osaa itsekin taputtaa
ja bändi kyllä näyttää ku haluaa taputuksia. :D
Toiseks sil jatkuvalla taputuksella ei ole mitään väliä ku bändi tulee vasta lavalle,
ku o sen aika.
Viimein bändi tuli lavalle ja alotti Maximalism- levyn ekalla biisillä Maximize,
jonka jälkeen tuli Boomerang, Jaken lähdettyä bändistä häntä tuurasi herra nimeltä Nils Molin,
joka oli *droooolllllll....* mikä tukka!
En pistäs pahakseni jos jäiski bändiin, saa ny nähä koska tälläki herralla
on bändi olemassa johon panostaa 100% tällä hetkellä.
Automatic biisin aikana lenteli palloja yleisössä, joka oli aika uutta tämän bändin kohalla
ja nii tosiaan heil oli samoja savuefektejä, mitä Nw käyttää keikoillaan,
ne semmoset putket mitkä puskee paineella savua.
Encoressa Johan päätti tulla vetämään kaskua,
miusta tuntu sen spiikin aikana et se jätkä o iha kännissä,
mut päätelkää itse tästä videosta.
Pakko oli liittää video, koska sen jutut oli vaa jotai diippiä shittiä.



Ja koska Digital World on vaa paras biisi Massive Addictivelta.
That Song ois kuulunu soittaa enne encorea, koska se o vaa niin huono biisi,
siis oikeesti huonoin biisi minkä oon ikinä kuulu.
Dynamite ja Drop Dead Cynical toimi illan viimeisinä biiseinä
ja sit tulikin ylläreitten pylläri oikein, ku lavalle saapui nainen
(Miu tietääkseni se oli Radio Rockin se yks akka, joka o tehny ainaki enimmäkseen haastiksia),
joka kertoi Drop Dead Cynicalin myynneen kultaa Suomessa
ja bändin jäsenet sai kultalevyt siinä samalla.
Jee! Onnittelut! En oo muuten ikinä tämmöstä hetkeä kokenu, nyt tuli sit koettua. :)



Elize ilmotti bändin pitävän jatkot The Riffissä,
mut itse jouduin missaamaan tämän hienon tilausuuden lähtemällä takasin Myyrmäkeen,
kuha oli ensi päässy ulos Circuksesta.
En voi vielkää käsittää mite perkeleen vaikeeta o päästä pihalle sieltä,
ku sen yhen käytävän varrella o vessat, baaritiskit ja paitamyynti plus narikka enne ku pääsee oville.
Tavastialtaki tuntus pääsevän helpommin pihalle, vaikka seki o iha hito täynnä ihmisiä.
Yleisö oli miu mielestä välillä vähä turhan vaisun olonen,
esim. biiseissä missä pitäs hyppiä aivan vitusti nii eiiih.... Siellä ne tönötti heiluen muulla tavalla
ja soundit noh, oli miksattu iha hito täysille kaikki ettei ilma tulppia ois selvinny tuolla,
lauluissaki oli välillä häikkää mut ne korjaantu yleensä pienellä viiveellä.
Oisin kovasti toivonu kuulevani Limitlessin ja Supersonicin,
koska ne o Maximalismin parhaimmat miu mielestä, ehkä jonain päivänä
tai sit teen kyltin jossa lukee "Limitless, please?"
Semmone pikanen ylläripyllärikeikka. :D
Tällä viikolla luvassa uudestaan Amaranthea Lutakossa,
tajusinpa tossa herätessä et "Höhöö, keikka on muuten ylihuomenna".

Settilista

Maximize
Boomerang
Hunger
Invincible
1.000.000 Lightyears
Trinity
True
Fury
Endlessly
On the Rocks
Automatic
The Nexus
Amaranthine
Call Out My Name
Digital World
That Song
Dynamite 
Drop Dead Cynical




































Ei kommentteja:

Lähetä kommentti