Tihihiii! :'D Tää on jotenki niin söpöä, yksinäinen C-kasetti (nro 7) CD-levyjen joukossa. Kassun kansi otti vähä osumaa laukussa, mut ompaha tuoki tuhottu Profane Omenilla, TÖHÖÖ! |
Milloha viimeks o valvonu aamuun asti?
Öööh siinä parinkympin tienoilla,
ku jaksoi olla hurja ja nuori. Nyt jaksan olla vielä hurja :D
Flunssa oli jo voitettu, mut siitä huolimatta oli viel vähä toipuva olo
ja viimeseen asti mietin lähtemistä,
vaikka olin jo bussilipun hommannu menosuuntaan
(8 e menetys ei ois haitannu jos olisin päättäny olla lähtemättä).
Päätin kuitenki lähteä ja tarkkailla vielä oloa keikanki aikana
eli ottaen iisisti ja viivistellen taustalla.
Lahteen päästyä ja tajutessa et bussit tulee nykyää juna-asemalle,
eikä enää sinne vanhalle matkikselle,
vähä aikaa ihmettelin et mihinkäs suuntaa sitä mänis.
Noh, menin sitte suoraa katua ylös ja heti yhen tutun baarin jälkee
löysin oikean kadun minkä varrella Torvi ja Tirra oli,
(Eikä kestäny ku viis minaa seki matka)
mut jatkoin matkaa koska taas jälleen kerra unohin miu varatulpat kotio.
-ttu tätä miu dementoitunutta piätä!
Kulin pitkän aikaa enne ku rupes nousee epäily
et oonkoha mie jo menny ohi vai olinko jopa väärällä kadulla
ettei tästä pääsekään suoraan sille kadulle,
minkä varrella apteekki oli.
Katu onneks löyty ja apteekki.
Tirrassa kävin kattomassa kuontalon tilaa ja vessassa,
sit mänin pihalle ihmettelemään,
kunnes Sheriffi tuli pihalle.
Hänen perässä tuli Williamiki ulos moikkaamaan.
Siinä hengaillessa toisella puolella katua pari tyyppiä talutti kahta aasia!
Olin ite ensi et "Ei vit- nytkö nuppi laukes miulta lopullisesti?",
kunnes Williamiki puhelimessa nauraen totesi
et kaks aasia meni tosiaanki kadun toisella puolella. :D
(Mira valaisi et aasit kuuluivat pääsiäisnäytelmään,
järkevä selitys tälle näylle sentää!)
Siinä hengailin ovien eessä ku Sheriffi ja Williami menivät omille teille, ku ei ollu odottamista paljo ollekaa
ja yllättäin ovesta tuli Antti, Samuli ja Jules.
Siinä turistiin mm. Juleksen keuhkotaudista,
jonka oli saanu suunnilleen heti ku oli Suomeen saapunu
ja eräästä exä nimisestä hahmostakin.
Voin sanoa et hiema yllätyin ja en yllättyny ku jätkät kerto vähä mielipiteitä henkilöstä. :D
Oli mukava saada sympatioita.
Jätkät lähti kebabille ja siinä odotellessa tapahtu taas lisää Lahden yössä:
Nuor jannu juoksee vajanainen päkki käessä iha helevetinmoista kyytiä
et ihme ku ei jalat juossu jo edellä.
Ihmettelin siinä kulmia kurtistaen et "Mikäs kiire tolla oli?"
No katoin Siwan suuntaan, mistäpäi jannu oli tullu
ja siellä myyjä katteli ovelta sen näkösenä et jotai o hävöksissä,
tajusin heti et "Perkele, nehä oli juoksukaljat!". :DD
Nauroin hiljaa itsekseni asialle, ei sais nauraa, mut nauratti kuitenkin.
(Bossi selitti miulle kerran tämän "juoksukaljat" termin,
koska mie oon luullu sen tarkottavan jotai iha muuta)
Sisälle päästyä tapasin siinä uusia tuttuja
(tuttuja joita ei ole nähnyt livenä :D)
ja päädyin heidän seuraansa odottelemaan lämppärin alottamista.
Vanhojaki tuttuja tuli vastaan myöskin.
Ensimmäinen lämppäri oli nimeltään Involvers,
jos joku tykkää Paramoremaisesta musasta ja saksofonista
nii tää vois olla jolleki hyvää matskua,
oli iha mielenkiintonen ja saksofoni toi oman lisänsä siihe.
Loppupeleissä en kauheesti lämmenny bändille,
ehkä vähä turhan "taiteellista shittiä" miu makuu
vai mite se ny sanois.
(Silikonikorvatulpat o muuten ok,
mut tuntu et miulla o kaks purkkamälliä korvassa
ja jos "mälli" ei ollu kunnolla korvassa
nii haukotellessa toinen korva rutis tosi ilkeesti *huoh*)
Seuraava bändi oli Disclarity, joka oli vaa perusshittiä metalliörinällä.
Kävin ostamassa itelleni PO:n uuden "klamydisen" EP:n, joka oli tällä kertaa tallennettu C-kasetin muotoon,
siis mitä ihmettä? 2000-luku ja C-kasetteja! :D
Toisen lämppärin lopettaessa keikkansa,
hivuttauduin lähemmäksi ison kajarin äärelle,
jotta olisin muuten hyvällä paikalla mut en kuitenkaa kenenkää tiellä.
"Rokkipoliisin" roolissa oli välillä kauheeta olla,
mut toisaalta näki miten lujaa bändi oikei vetää.
Settilistalta tuli kaikilta neljältä levyltä 1-3 biisiä
plus Disconnected EP:ltä napattiin Learning To Die biisi pitkästä aikaa soittoon.
Jules kertoi että debyytistä Beaten Into Submissionin julkaisusta on kymmenen vuotta aikaa
ja heillä on suunnitteilla juhlakiertuetta sen kunniaksi syksymmällä.
Olin tuon tiedon jälkee "Ei hitto siitä on muuten noin kaua!" D:
Mihi tää aika oikeesti menee?
Keikka päättyi Klamydia coveriin... Ööööh... Pilke Silmäkulmassa?
Muistaakseni, anywho :D
Sen jälkee lähin Matkikselle kattomaa näkyykö aikatauluja ja semmosia.
Ei näkyny ja miksi tämä huoli oli se et kelloja siirrettiin eteenpäi
ja en ollu varma et mitä tämä tarkotti todellisuudessa,
joten hengasin vielä Torven bäkkärillä jätkien kanssa,
tutkaillen joka ikistä uutta tatskaa heidän ihoillaan.
Aiheita oli mm. Intia, karhut, valaat, ankkurit ja ym. yhistelmäsymbolit.
Häätöaika tuli ja kiittelin siinä joka ikistä keikasta
ja lähin pihalle jossa Joni antoi vähä infoa bussien aikatauluista siirretyn kellon mukaan.
Ei tarvinu hengata koko yötä Lahdessa,
ku kellon siirtymisen jälkeen bussi tuliki (melkein) ajallaan.
Pienet unet tuli otettua matkalla ja kotona viel lisää ku pääsin perille enne aamuseiskaa.
Laskin enne tossa reissuu lähtöä et tää oli vasta 24. PO-keikka.
Okeih, eräällä oli 50. keikka juurikin tuolla Torvessa et eheh
ja Williamiki sano yllättyneenä miulle et
"Luulis siulla olevan enemmänki keikkoja takana, ku sie oot aina paikalla!"
:'D
No mut hyvä tossa o viel kiriä,
harmittaa ku jäi toho yhteen tällä kertaa tämän turneen keikat,
Pikku-Hanhi olis kiinnostanu mut ku työt
ja Tampereki ois ollu jees kanssa, mut Kotis ja Liimatainen täällä samana päivänä,
joten miu o pakko valita K&L, koska viime keikka noh...
Sillo olin sen yhen herran kanssa
ja myöhästyttiin pikkasen alotuksesta.
Mahtava keikka oli, vaikka jouduinki toipilaana pönöttämään
riehumisen sijasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.