Blast from the past:
Ankkarock 2005, miul olis ollu mahollisuus nähä The Rasmus sillon,
mut eräs isompi bändi oli samaisessa paikassa,
joten missasin.
Tosin muistelen et The Rasmus oli ekana päivänä
ja tämä toinen eli Nightwish oli toisena päivänä.
Ei pysty muistaa niin pitkälle enää,
tuntuu et kahen päivän festari o sulautunu yheks päässäni.
Joka tapauksessa, mäni monta vuotta
ja nyt kotikylän Lutakkoon oli saatu The Rasmus esiintymään.
Onneks ehin ostaa lipun, koska keikka myyntiin loppuun,
vain parisen viikkoo enne keikkaa.
Ja voin sanoa, et kannatti ostaa!
Mänin vähä myöhemmin jonottamaan,
mut meinasi tulla turha jonotus siitä huolimatta,
ku sain tietää odotellessa et keikalla oli M&G-tilaisuus.
Noh nähessä kuinka monta tyyppiä mäni sisälle,
enne varsinaista ovien avausta,
totesin jo et eipä taia eteen piästä, mikä alustavasti harmitti.
Samalla paleli aivan vietävästi, joten ei auttanu asiaa.
Ovien avaus myös viivästy M&G:n aikataulutuksen takia,
mut lopulta päästiin sisälle.
(Itellä tuntu universumi olevan vastassa,
ku pistettiin jarrua etenemiseen)
Lopulta löysin kolon eturivistä reunapaikalta,
johon sain itteni.
Annika veljeineen tuli taakseni
ja Jereki löysi meidät tultuaan myöhemmin paikalle.
Lämppäri vähä yllätti, tulemalla vaa suoraan lavalle,
ilma mitää introja ym.
Cvlt Ov The Svn (hetki män enne ku hahmotin miten tää kirjotetaan :D).
Voisin vetää ristinollasta kolmen suoran:
Oon nähny kolme outoo bändiä missä on kaks jäsentä.
Tää oli vähä ku Ghostin laulaja vetäis soolona.
En ole vielkää täysin varma mitä just näin ja kuulin.
Lopulta ja viimeinki monien vuosien missaus korjataan,
ekaa kertaa ikinä, The Rasmus.
Ekana biisinä tuli Rest In Pieces uunituoreelta levyltä.
Miu viimesin kokonaan kuunneltu albumi on joko Hide From The Sun
tai Black Roses, joten "uudempi" ja uunituore ei oo tuttuja miulle,
joten olin varautunu et setissä on varmasti itelle tuntematonta matskua,
mut samalla tuntu et tiiän tän biisin,
ei tullu semmosta rokkipoliisi modea missään kohtaan,
vedin mukana täysillä oikeestaan.
Uuden jälkeen saatiin samantein jotain vanhaa Guiltyn startatessa,
josta päästiin No Feariin.
Aattelin et ehkä joutuu odottelee parin kolmen biisin verra,
enne ku vanhempaa matskua tulee, mut eiiih,
aika alkuun saiki kuulla pari kappaletta jopa.
Muutamista biiseistä tuli olo, et "Hei oon mie tän kuullu/Kuulostaa tutulle.",
tämmönen hetki tuli mm. Rasmus medleyn kohalla,
missä oli Bullet, Still Standing ja Shot.
Still Standing ja Shot omaan korvaan kuulosti tutulle,
vaikka oon varma etten oo tätä kuunnellu tai sit oon enkä muista.
Uutta taas Break These Chains, josta olin et "Joo-o, toimii!"
kunnes muistin et oonha mie tän biisin kuullu,
katoin jopa musavideon kera. :D
Oli vaa parempi livenä toi biisi jostai syystä.
Päästiin October&April slovarin pariin,
jonka spiikissä Lauri roastas Nightwishin laulajavaihdoksilla
sen verra et itellä jäi haavi auki
ja huusin "HEIIIH!"
kattoen Annikaa ja muita hymyillen sillei: "Mitvit-?!"
Yleensä minnuu ei naurata noi NW-laulajilla vitsailut,
mut ekaa kertaa jopa hymyilin leveästi,
joten Lauri ol aika turvassa ton roastauksen kanssa.
Emppu veti hyvin kyl kyseisen slovarin,
vaikka kyseinen ei oo itelle Rasmuksen parhaita slovareita.
Kappaleen jälkeen First Day Of My Life,
joka sopi oikein hyvin teemaan ekasta keikasta itelleni,
voitte kuvitella mikä nostalgiapölly iski ilmaan
ja heti perään Creatures Of Chaos,
taustascreenillä näky KISSOJA!
Melkei saatanallisia kissoja. :D
(En tiedä mikä merkki tuo on,
vähä samankaltaisuutta yhen toisen merkin kanssa,
mut ei se oo se.)
Miu pitäs kuunnella toi uus levy,
rupee vähä jo vaikuttamaan et ois otettava ja päivitettävä
kuuntelutuokion kera loputki tuotannosta.
Huippukohtani settilistalta oli tietysti kuulla F-F-F-Falling livenä ekaa kertaa
ja voi herranjeesus, ku muuten pölähti kunnon nostalgia piälle.
Siis miu teini minäni hyppäs nahoista,
kaikki ne kerrat ja kaikki ne hetket ku katoin biisin musavideota telkasta
ja kui monta kertaa tätä on kuunneltu.
Kylmät väreet mänee vielki ja vitsi mikä meininki Lutakossa oli tuon aikana.
Iha sanoinkuvaamaton tunne oikeesti,
voisin sanoa et miul oli helvetin kivaa keikalla!
Ainaha siis miul o kivaa keikalla, mut nyt oli "eri genren kivaa".
Mie en osaa sanoa mitä mie haen,
ehkä se o semmosta nuoruusaikojen huolettomuutta,
mikä tulee tätä kuunnellessa.
Ei mitään katastrofiajattelua tai muuta mikä painais henkistä hyvinvointia ales.
Plus päälle tietysti keikan energia maksimoi sitä tunnetta,
iha mieletön energia kyl bändillä.
Living In A World Without You puotti miut täysin,
ku Lauri spiikkas et biisi sai inspiksen itävaltalaisesta miehestä,
joka piti tytärtä vankina kellarissa!
Olin et "Ai siitäkö se kertookin?!",
oli pikkasen eri käsitys biisin tarinasta nimittäi
nii iha vähä saatoin nyt järkyttyä tästä tiedosta. :'D
Oon tänki varmaa kuullu aikoinaan,
ku kertsi oli tutun kuulonen vaikka aika varma taas olin et ei oo tuttu.
Vanhat hitit duona tuli In My Life ja In The Shadows,
siinä taas sai mielen korkealle livenä kuullessa
ja Lutakko aivan nostalgiapöllyissä.
Encoressa saatiin Lauri kitaransa kanssa laulamaan Rakkauslaulu,
joka on kuulema kiertueella tullu muutamaan otteeseen,
tästä olin jopa tyytyväinen et tuli tämä todistettua
ja pääsin kuulemaan edes pätkän siitä.
Nimittäi olis muutama biisi ollu jonka ois voinu kuulla livenä,
yks ois ollu Funeral Song, Liquid, Chill
ja yks rokki mixinä, Heartbreaker.
Nää o tietty semmosia älyvanhoja biisejä, mistä voi vaa haaveilla.
Rakkauslaulu oli tarpeeks lähellä ja se oli extra settilistaan verraten,
sen jälkeen tulikin Sail Away akustisena versiona myöskin,
vikana biisinä Love Is A Bitch.
Keikan päätteeks tarttui käteen settilista!
Ompas kova, ekalta keikalta settilista,
just nyt muistin jopa kolme keikkaa missä oon nähny bändin/artistin ekan kerra
ja saanu settilistan keikan päätteeks.
Varmasti on enemmänki mut nyt en muista muita näin äkäseen.
Oli oikeesti kiva keikka,
jos Rasmus taas osuu kohalle nii täytyy käyä keikalla,
mut nyt tällä hetkellä, missaus korjattu ja bändi nähty.
